2 Kaakkoisen- Suomen Hyppyrimäet v.1930- Tässä on pieni sijainti ja muita tietoja kaakkoisen alueen ”hyppyrimäkilöistä”, jotka on pyritty rajaamaan n. 25 m mäkiin mutta mukana on myös muita eri paikkakunnalla tunnettuja mäkiä mutta ei hyppyreitä. Alueen hyppyrimäki buumi oli ehkä parhaimmillaan 1950- luvulla ja päättyen sinne 1970 luvun alkupuolelle. Kiinnostusta luetteloida näitä mäkiä johtuu omasta pienestä hyppyurasta nuoruudessa, joka loppui omalta osalta huonoon lumitalveen 1965–66 ja osin siirtymisestä seuraavaan isoon mäkeen (Huhtiniemi). Tähän olen pyrkinyt keräämään tietoja historiaa, kuvia, tuloksia ja tarinoita eri mäestä tietolähteenä on osin käytetty kirjasta Karjalan Urheilu v:1906–1956. Useat mäkiennätykset ovat näiltä vuosilta ja paikkakunnan mäkiasioita tuntevia ja niistä tietäviä henkilöitä. Etelä-Karjalan hyppyrimäkien kultakausi ajoittuu selvästi 1950 luvulle. Tämä tuli esille aivan näkyvästi tämän selvityksen aikana. Ratkaiseva vaihe hyppyrimäkien leviämisessä maanlaajuisesti oli, kun suojeluskuntajärjestö otti v.1927 myös hyppyrimäkien rakentamisen urheilupaikkaohjelmaansa. Etupäässä 1930luvun alkupuolella mäkiä rakennettiin kaikkialle Suomeen, että niiden kokonaismäärä nousi vuoteen 1936 mennessä noin 150:een. Noin puolet niistä oli suojeluskuntin rakentamia. Sotien jälkeen oli 1930-luvun mäkiä vielä runsaasti käytössä mutta osa rapistui, lahosi ja oli purettava. Niitä korvattiin uusilla, ja myös monet uudet paikkakunnat saivat mäkensä kasvavassa mäkihyppyinnostuksessa. Suurimpia yli 50 metrin mäkiä nousi Mänttään, Ounasvaaralle ja Tainiokosken Ukonniemeen. Vuonna 1948 Suomessa oli 63 yli 30 metrin lentoja tarjonnutta mäkeä, pienempiä oli paljon enemmän. Puijolle rakennettiin vuonna 1949 yli 90 metrin mäki, joka oli pitkään Suomen suurin. Se edesauttoi ratkaisevasti Suomen mäkihypyn tason nousua 1950-luvulla. Mäkimenestys ja nuorison hyppyhalut kiihottivat rakentamaan villisti uusia mäkiä: vuonna 1957 maassa oli 123 yli 30 metrin hypyt antavaa mäkeä. 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa rakennettiin varsin suuriakin, 50–65 metrin hypyt mahdollistavia mäkiä yhä puusta melko mataliin luonnonmäkiin. Paitsi vauhtitorni myös suuri osa alamäestä rakennettiin hirsiä ristikoiden. Niiden ulkonäkö maisemassa alkoi herättää arvostelua. Alkoi puumäkien alasajon aika ja betonimäkien rakentaminen. Etelä-Karjalassa voimakkaimmin mäki kiinnostus oli nykyisen Lappeenrannan alueella ja sen lähikunnissa. Tämän selvityksen perusteella ilman suurempia mäkiä olivat Rautjärvi, Saari ja Uukuniemi. Kaikissa muissa kunnissa oli yksi vähintään 30 m mäki. Hyppyrimäet on pyritty sijoittamaan karttaan siihen paikkaan, jossa ne ovat sijainneet sekä niiden koordinaatit.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=